Onko veropäivä pelkkää tirkistelyä?

Joka marraskuussa Suomessa herätään jännittämään veropäivää kuin aikaista joulua. Viikkoa ennen h-hetkeä media alkaa virittäytyä tunnelmaan ja kirjoittaa juttuja valmiiksi jotta uutiset ovat ulkona heti verotietojen julkaisun jälkeen. Samaan aikaan me tavalliset ihmiset puolestaan odotamme kielipitkällä mahdollisuutta tarkistaa naapurin, sukulaisen tai puolitutun tulot ihan vain “mielenkiinnosta”.

Vaikka näen tässä ilmiössä aika paljon paradoksaalisuutta, olen silti sitä mieltä, että jonkinasteinen verotulojen avoimuus kuuluu yhteiskuntaamme. Samaan aikaan veropäivä nostaa pintaan ristiriitoja, joita ei voi ohittaa. 

Haluan avata omia ajatuksiani aiheesta ja ehkä samalla purkaa omaa turhautumistani. Tätä kirjoittaessa tuntuu, että näppäimistö toimii minulle enemmänkin henkilökohtaisena terapiana ja varaventtiilinä.

Missä kohtuullisesti rajattu avoimuus?

Olen sitä mieltä, että verojärjestelmän pitää olla läpinäkyvä. Tähän kuuluu se, että suurituloisten verot ovat julkisia, jotta yhteiskunnassa voidaan käydä avointa keskustelua verotuksesta, tuloeroista ja siitä, ketkä pitävät hyvinvointivaltiota pystyssä. Tämä on mielestäni perusteltua ja palvelee koko yhteiskuntaa.

Mitä en ymmärrä on ehdoton avoimuus kaikissa tilanteissa. Siis sitä, että joka ikisen suomalaisen tulot ovat vapaata riistaa. Minusta on outoa, että kuka tahansa voi kävellä tai soittaa verotoimistoon ja pyytää tiedot kenen tahansa tuloista. Esimerkkinä vaikkapa 32 000 euroa vuodessa ansaitsevan sairaanhoitajan tai naapurin koulunkäyntiavustajan. En näe, että rajaton avoimuus lisää avoimuutta vaan päin vastoin ruokkii epätervettä uteliaisuutta ja tarpeetonta urkintaa.

Ulkomailla olevat tuttuni eivät voi uskoa, että kenen tahansa tulot ovat parilla klikkauksella kaikkien nähtävillä. Suomessa tämä aiheuttaa kateutta, leimaamista tai turhaa uteliaisuutta. Toinen ongelma on se, että ihmiset tekevät johtopäätöksiä hyvin vajavaisen tiedon perusteella. Verokone ei avaa tietoja veloista, verosuunnittelusta, osinkokikkailusta, yritysjärjestelyistä, tehdyistä investoinneista tai sitä mitä ihmisellä jäi käteen kauppalaskujen ja asuntolainan jälkeen.

Avoimuuden hyödyt

Yllä olevasta huolimatta uskon, että verotietojen julkisuus tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Se luo läpinäkyvyyttä ja antaa konkreettista dataa siitä, miten verorasitus jakaantuu eri tuloluokkien välillä.

Jos palataan hiljattain julkaistuihin vuoden 2024 tuloihin niin veropäivä toi esiin tuttuja nimiä. Miki Kuusi oli jälleen Suomen vuoden suurituloisin. Hänen tulonsa olivat 80,6 miljoonaa euroa, joista 73,6 miljoonaa euroa oli korkeammin verotettua ansiotuloa. Hän maksoi veroja 39,7 miljoonaa eli käytännössä lähes puolet tuloistaan. 

Suurituloisten kohdalla voidaan puhua myös tietynlaisesta kunniasta ja arvostuksesta. Esim. Miki Kuusen tapauksessa voisi kiittää ja sanoa, että 39,7 miljoonalla ostetaan paljon kouluruokaa ja pidetään huolta ikääntyvistä vanhuksista.

Tarvitseeko Suomi veropäivää?

Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee avointa verodataa myös jatkossa. Ei siksi, että meidän tulisi kytätä toistemme tuloja tai painella median klikkiotsikoita vaan siksi, että avoin yhteiskunta tarvitsee läpinäkyvyyttä. 

Veropäivä muistuttaa meitä siitä, mistä verovarat tulevat ja miten tulot oikeasti jakautuvat. Se antaa aineistoa keskusteluun, joka muutoin perustuisi pelkkään mutuiluun.

Samaan aikaan haluaisin, että systeemiä päivitetään ja tietojen avoimuutta rajataan kohtuullisuuden rajoissa. En näe tarpeelliseksi, että kuka vaan voi käydä urkkimassa naapurinsa palkkatietoja perusteenaan pelkkä tiedonjano.

Nähtäväksi jää miten asia tulee muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tämä vaatisi myös poliittista tahtoa viedä asiaan eteenpäin. Jään seuraamaan tilannetta innolla!